Helluntailaulujen sata vuotta Suomessa
Hengellinen herätysliike on kaikkina aikoina etsinyt ja luonut omannäköiset laulunsa. Herätys ja laulu ovat kuuluneet saumattomasti yhteen. Suomessa helluntaiherätyksen innoittamista lauluista syntyi laulukirja, kaksikielinen Helluntailauluja – Pingstsånger. Kirjan kokosi ja julkaisi v. 1912 pastori Gerhard Smidt.
Huolellista työtä
Laulukirja tehtiin melko nopeassa aikataulussa, muttei mitenkään sutaisemalla. Laulujen arvostus näkyy julkaisujäljessä. Lopputulos hämmästyttää edelleen nuotinnusasunsa huolellisuudella ja monipuolisella musiikin ammattitaidollaan.
Lauluja siinä on 212 kappaletta, joista Herramme Tulee -kirjaan aikanaan siirtyi 141 ja Hengelliseen laulukirjaan 94. Käytössämme on vielä lauluja, joiden kautta voidaan elää niitä tuntoja, joita herätyksen alku innoitti. Niin yksilö- kuin yhteisö tasolla.
Muuttuvat laulut
Laulukirjasta toiseen siirryttäessä laulujen tekstejä usein uudistettiin. Etsittiin ymmärrettävämpää kieliasua. Seurattiin myös erilaisia kirjallisia trendejä. Niitä siivottiin joskus ronskista ilmaisusta. Mahdollista on, että myös Jumala ompi linnamme laulun 3. säkeistö koettiin liian räiskyvänä.
Maailma vaikk`ois täynnänsä Pimeyden enkeleitä,
Päällemme syösten päänänsä, he eivät voita meitä.
Ne raivotkohon vaan Ja syöskööt kiukkuaan.
Ne saanehet on jo Herralta tuomion:
Yks sana heidät kaataa.
Parannus vai laimennus
Ajan ilmaisutapoja mukaillen lauluista tehtiin hovikelpoisempia, asiallisempia. Lyhenteet, joilla suomenkielen pitkäsanaisuutta oli soviteltu runo- ja laulurytmeihin helpommin istuviksi, eivät tiettynä aikana olleet hyväksyttyjä. Kokonaisten sanojen myötä sisällön sävy saattoi tosin muuttua oleellisesti. Esimerkkinä tunnetaan laulu, jossa oli alkuperin hellä kysymys: Kuink` on kalliin sielus laita? Sen uusi muoto: Kuinka on sun sielus laita, kaikui sitten laulettaessa usein kovastikin komentaen.
Laulujen alkuperäisajatuksen ulottuvuuden vaaliminen koettiin toissijaiseksi ja se muuttui helposti toisenlaisten uskonkäsitystenkin värittämäksi. Suojakallioni laulun teksti uskoi alkuperäisenä:
Kallio kun halkesit, Kätke Sinä sieluni!
Weri, Wesi ristilläs Wuoti Sinun kyljestäs.
Sepä minut puhdistaa Synnistä, sen vallasta.
Tuska, työ ja hikeni Turha on Sun eessäsi.
Eipä auta intoni, Alituinen itkuni.
Synti vain on minussa, Pelastuksen Sinussa.
Rakkaus on lempeä
Rakkaus-sana voi kuulostaa konsonanttirunsaudessaan välillä aika karskilta ja taipuu vaikeasti lauluihin. Viime vuosisadan alkupuoliskolla sen synonyyminä käytettiin paljon lempi -sanaa.
Pehmeydeltään ja laulettavuudeltaan lempi-sana oli paljon ilmaisuosuvampi. Kansa lauloi mm.:
Jeesuksen lemmestä kerro, syömeeni että se soi. Hänestä laulusi laula, suloin mi sointua voi.
Joh. 3:16 tekstiin tehty laulu taas kuului: Niin lempi Luoja maailmaa, ett` antoi Jeesuksen.
Söikö lempi-sanan liika hempeys sen uskottavuutta? Tuliko tilalle enemmän arkiselta kalskahtava rakkaus-sana, josta turhat tunnelmat oli karsittu pois? Elämä valikoi sanoja.
Laulujen retroliike
Kieli muuttuu. Tänään sen kirjo on huomattavasti laajempi ja oikeaoppisuudestaan sallivampi kuin menneinä vuosina. Etsitään ilmaisuja, jotka kohtaavat ihmistä. Kieli voi olla dynaamista enemmän kuin puhdasoppista. Viestin ydin ratkaisee.
Jää luoksen`, yö mun kohta yllättää,
On ehtoo, rakas Herra luoksen`jää!
Kun pettäin poistuu multa ystävän`,
Sä kaikkein apu, asu tykönän`!
Virret ovat jo löytyneet. Onko nyt vuorossa helluntailaulujen retroliike? Voi uumoilla, että se mikä on uutta, on sitä vanhaa. Lauluissakin.
Pirkko Hyttinen, dipl. pianisti,
Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n pj
Julkaistu Ristin Voitto -lehdessä kevät 2012