copyr264x264

Alla on koottuna tietoa tekijänoikeuksista.
Lue myös myös:
kysymyksiä tekijänoikeuslain tiimoilta artikkeli
tekijänoikeusjärjestöt Suomessa
infoa Kopioston valokopiointimallista

Testaa tietosi
Älypään tekijänoikeusvisassa!

– – – –

Tekijänoikeuslain käsitteistä

Kopiosto ry /Mikko Raito:

Kappaleen valmistaminen
Kappaleen valmistaminen muodostaa oikeudenhaltijan yksinoikeuden perustan. Kappaleen valmistaminen muuhun kuin yksityiseen käyttöön on aina ehdottomasti kiellettyä ilman oikeudenhaltijan lupaa.

Kappale voidaan valmistaa niin ”Analogisesti” kuin ”Digitaalisesti”. Analogista kappaleen valmistamista on mm. laulujen sanojen kirjoittaminen kalvolle. Digitaalista kappaleen valmistamista on taas esimerkiksi laulujen sanojen kopioiminen internetsivulta Word-tiedostoon tai laulun sanojen skannaaminen laulukirjasta tietokoneen luettavassa muodossa olevaan tiedostoon.

Esittäminen
Toinen oikeudenhaltijan yksinoikeuksien piiriin kuuluva oikeus on teoksen saattaminen yleisön saataviin. Yksi yleisön saataviin saattamisen muoto on esittäminen. Tekijänoikeuslain muutoksen yhteydessä esittämisen ja näyttämisen välistä suhdetta tarkennettiin niin, että kaikenlainen teosten näyttäminen, joka tapahtuu teknisen apuvälineen avulla, on esittämistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mm. kalvon heijastamista piirtoheittimellä tai videotykin käyttöä esitystarkoituksessa tarkastellaan tekijänoikeuslain kannalta esittämisenä.

Näyttäminen
Tekijänoikeuslain muutoksen jälkeen näyttämisellä tarkoitetaan konkreettisesti teoksen näyttämistä läsnä olevalle yleisölle ilman mitään teknisiä apuvälineitä.

Vaikka yleisön saataville saattaminen on lähtökohtaisesti oikeudenhaltijan yksinoikeuksien piiriin kuuluva oikeus, on sitä kuitenkin rajoitettu tekijänoikeuslain 21 §:ssä.

Tekijänoikeuslain 21 §
”Teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä.
Julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske näytelmä- eikä elokuvateosta. Elokuvateoksen julkisesta esittämisestä tutkimuksen ja korkeakoulutasoisen elokuvaopetuksen yhteydessä säädetään 16 c §:ssä.”

– – – – –

Taustaa tekijänoikeuksille

Tekijänoikeus on ehkä vieläkin monelle ”kummajainen”, josta tulevat lähinnä mieleen Teosto ja muut tekijänoikeusjärjestöt. Ajatellaan jopa, että nämä järjestöt rahastavat kansalaisilta omien puitteidensa ylläpitämiseksi. Tekijänoikeus kuitenkin perustuu lakiin. Nykyinen tekijänoikeuslaki säädettiin 8.7.1961 ja siihen on sen jälkeen tehty lukuisia uudistuksia.

Nykyisen tekijänoikeuden juuret liittyvät kirjapainotaidon keksimiseen, joka mullisti täysin kirjojen kopioimisen. Kirjan painajan riskinä oli, että joku muu ryhtyi samaan hankkeeseen. Tarvittiin suojajärjestelmä tämän riskin poistamiseksi. Suomessa tekijänoikeudesta säädettiin ensimmäisen kerran vuoden 1829 painoasetuksessa.

Opetusministeriön tekijänoikeussivustolla laajemmin ja ajankohtaisemmin tekijänoikeuksista. Lue ministeriön sivulta lisää.

Faktaa: Tekijänoikeuden historia osoittaa tekijänoikeuslainsäädännön yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistakirjallisuuden ja taiteen edistämisen.

Tekijänoikeus on hyvin kansainvälistä oikeutta, jossa tehdään maailmanlaajuisia valtioiden välisiä multilateraalisia sopimuksia.

– – – –

Tekijänoikeuden sisältö

A) Taloudelliset oikeudet

Tekijänoikeuslain 2 § :n mukaan tekijällä on yksinomainen oikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus – tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.

A I Kappaleiden valmistaminen teoksesta merkitsee fyysisen muodon antamista teokselle eli teoksen aineellistamista. Tähän kuuluvat kaikki tekniikat: kirjoittaminen, tallentaminen tietokoneen muistiin, kopioiminen levykkeelle, tulostaminen, valokopiointi, kirjapaino jne.

A II Teoksen saattaminen yleisön saataviin käsittää TekijäL 2 § 3 momentin mukaan kolme erilaista toimintoa: 1. teoksen julkinen esittäminen, 2.kappaleiden levittäminen yleisön keskuuteen ja 3. teoksen julkinen näyttämisen.

A II 1. Vain julkinen esittäminen kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin. Teoksen esittämiseen lähimmässä perhe – tai ystäväpiirissä ei tarvita tekijänoikeuden haltijan lupaa.

A.II 2. Teoskappaleiden levittäminen yleisön keskuuteen voi tapahtua monella tavalla. TekijL 2 § : n 3 momentissa mainitaan nimenomaisesti teoskappaleen tarjoaminen myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi. Oikeuskirjallisuudesssa on katsottu, että levittäminen yleisölle on tapahtunut, kun teoskappale on saatettu tekijän ja hänen yksityisen piirinsä ulkopuolelle.

A. II 3. julkinen näyttäminen tulee kyseeseen lähinnä  kuvataiteen alaan kuuluvien teosten kohdalla. Esimerkiksi öljymaalaus voidaan näyttää taidenäyttelyssä, diakuvana tai televisiossa. Periaatteessa näyttää voidaan myös kirjallisen teoksen ja sävelteoksen kappaleita , esimerkiksi käsikirjoituksia ja nuotteja.

B. Moraaliset oikeudet.

Tekijänoikeudessa tärkeimmät tekijän moraaliset oikeudet ovat 1. isyysoikeus ja ns.  II. respektioikus.

B I. Kun teoksesta valmistetaan kappale ta teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin , on ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Tekijällä on siten aina oikeus tulla mainituksi teoskappaleissa ja saatettaessa teos yleisön saataviin.

B II ”Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.” säädetään Tekijäl. 3 § :n 2 momentissa.

Tekijänoikeuden rajoitukset

Opetukseen, tutkimukseen ja sivistystoimeen liittyvien syiden, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten intressien sekä mm. uskonnollisten ja käytännöllisten seikkojen takia on tekijän yksinomaista määräysvaltaa teokseensa rajoitettu monin eri tavoin. Tekijän yksinoikeuden sisältö selviääkin vasta ” vähentämällä ” siitä sen rajoitukset.

Kun tekijällä on yksinoikeus valmistaa teoksesta kappaleita, on otettava esimerkiksi huomioon TekijäL 12 § :ssä jokaiselle fyysiselle henkilölle annettu oikeus valmistaa teoksesta muutama kappale yksityiseen käyttöönsä.

Yksinoikeuden rajoitukset on toteutettu kolmella eri tavalla.

a) Vapaa Hyväksikäyttöoikeus

TekijäL 12 § :n mukaan julkaistusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöä varten. Siten valmistettua kappaletta ei ole lupa käyttää muuhun tarkoitukseen.

Oikeus  valmistaa kappaleita yksityistä käyttöä varten on vain fyysisillä henkilöillä. Seurakunta eli käytännössä yhdistys ei voi valmistaa kappaleita yksityistä käyttöä varten, koska se ei ole fyysinen henkilö.

b) Siteerausoikeus.

Julkisesta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. TekijäL 22 §. Teosta siteerattaessa on lähde mainittava  siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. ( Tekijän isyysoikeus ).

c ) Vapaa esittämisoikeus

TekijäL 21 §:n  mukaan julkaistu teos saadaan vapaasti esittää seuraavissa tilaisuuksissa.

  • 1 ) Jumalanpalvelus ja opetus
  • 2 ) Mikä tahansa tilaisuus, joka täyttää seuraavat kolme edellytystä:
    a) teosten esittäminen ei ole tilaisuuden pääasia;
    b) pääsy tilaisuuteen on maksuton
    c) tilaisuutta ei muutoinkaan järjestetä ansiotarkoituksessa.

Jumalanpalveluksen osalta lain valmistelussa todettiin, että siinä siinä ” tuskin esitetään muita teoksia kuin eräänlaisia sävellysteoksia ”

2- kohdan tilanteita voivat olla esim. kirkolliset seremoniat, mutta eivät kuitenkaan esim. puistokonsertit joissa teosten esittäminen on nimenomaan pääasia.

Mikäli tilaisuus on konsertti eli teosten esittäminen on siinä pääasia , on syytä ottaa yhteys Teostoon. Maksut eivät ole kovinkaan suuria, eikä liene erityisen kristillistä käyttää lyhyttä rukousta tai puhetta tekosyynä tilaisuuden luokittelemiseksi Jumalanpalvelukseksi.

d ) Ohjelmavapaus.

Ohjelmavapaudella tarkoitetaan TekijäL 24 § :ssä säädettyä oikeutta ottaa teksti kuulijoiden käytettäväksi konserttiohjelmaan tai muuhun sellaiseen, silloin kun sävelteos esitetään tekstin kanssa. esim. kirkollisen seremonian ohjelma, johon veisattavien virsien tekstit on painettu.