Hoosianna -hymni kuuluu tunnettavuudessaan hengellisten laulujen kärkeen. Sen tuntevat hekin, jotka eivät varsinaisesti muuten ole orientoituneet musiikkiin. Hoosianna on olennainen osa adventtia ja se on ei-kaupallinen lähtölaukaus jouluun.

Hitti yli 200 vuoden takaa

Hoosianna -hymni sai alkunsa saksalaisen papin, pedagogin ja säveltäjän Georg Joseph Vogler (1749 -1814) kynästä v. 1795. Säveltäjänä Vogler harrasti yksinkertaisia laulusävelmiä. Hymni tunnetaan erityisesti Suomessa ja Ruotsissa, mutta nykyisin se löytyy myös Norjan virsikirjasta.

Kerran vuodessa

Hoosianna lauletaan kerran vuodessa – pääosin yhden ainoan kerran – ensimmäisenä adventtina, kahden tunnin sisällä Suomen kirkoissa ja seurakunnissa. Se on yhteislaulujen valiokärkeä, kestosuosikki, joka vetää kansaa kirkkoon taas tänäkin vuonna. Hoosianna on adventin yhteisen kokemisen huipentuma. Traditionaalisen kuorosovituksensa ansioista kuoroihmiset taitavat sen stemmat. Mahtinsa laulu saa, kun yleisö tempautuu laulamaan sitä kuoron nosteessa.
Suomessa sitä on laulettu 1800-luvulta lähtien. 1970-luvulle asti se kuului koulujen aamunavauksiin adventtia edeltävänä arkipäivänä. Edelleen sillä on paikkansa adventtina monen koulun ohjelmassa.

Uutiskynnyksen ylittäjä

Sen kesto on kolme ja puoli minuuttia. Alkuperäinen sovitus on ollut käytännössä kiveenhakattu. Siitä ei ole tehty muita merkittäviä sovituksia. Vaikka virsien suosio muuten on viime vuosina kokenut revanssiin, taltiointi-into Hoosiannasta on ollut olematonta, eikä sitä juuri löydy äänitteiltä. Se on elänyt vakaasti livenä, yhteislauluna.
Vuosittain Hoosianna ylittää myös uutiskynnyksen ylen uutisissa.

Auta, pelasta

Hymnin teksti perustuu hepreankieliseen huudahdukseen: oi auta, oi pelasta. Hoosianna – sanaa käytettiin kuitenkin jo varhain myös kuninkaille, Jumalalle ja erikoisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna ylistyshuutona. Hoosianna – huudahdusta käytetään muidenkin hengellisten laulujen teksteissä. Voglerin sävellyksen koko teksti sen sijaan on suoraan evankeliumien kertomaa tilanteesta, jossa Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kansa julisti hoosianna – huudoillaan Hänet kuninkaakseen, Messiaaksi.

Ylistyslaulu Hoosianna

Tuntemattoman kääntäjän suomennos on erinomaisen onnistunut. Se taipuu helposti melodiaan ja rytmiin. Kuoron intro alkaa miesten hoosianna – fanfaarilla, johon naisten liittävät oman pehmeämmän osuutensa. Siitä intoutuu marssi liikkeelle. Sanojen ryhdikkyys melodiarytmissä antaa majesteetillisen riemulaulun raamit laulajille. Tietä valmistetaan Daavidin pojalle! Laulu enteilee nousua ja toistuva Hoosianna alkaa soida avaran linjakkaana. Se avaa sydämen ja kohottaa äänen huikeaan ylistyshuutoon. Tuolla ylistyksen huipulla laulaja viipyisi pitempäänkin, siksi sen kertaus on myös sisäisen virityksen sanelemaa. Sieltä laulu palaa taas alkumarssiin uskoen, että Hän on se, joka tulee Herran nimeen. Loppusoitto kuittaa kokonaisvaltaisen kokemuksen.
Hoosianna ei ole vain traditio, se on ilmiö.
Sen jälkeen on sitten joululaulujen aika vyöryä ja täyttää kirkot, torit ja marketit.

Pirkko Hyttinen, dipl. pianisti
Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n pj

Julkaistu RistinVoitto lehdessä 2012

Äänentoiston vaiheista

Sata vuotta äänellä

Satavuotias helluntaiherätys on edennyt pitkän matkan äänen kuulumisen osalta helluntaisanomaa julistaessaan ajan saatossa. Alkuaikojen pirttikokouksissa puhe- ja lauluääni riitti sellaisenaan. Kokoustilojen ja väkimäärän kasvaessa puhujalla piti olla myös äänenvoimaa, jotta kansa voisi kuulla. Ääneltään kovin hiljaisia ei puhujan paikalla useinkaan nähty. Evankelistat olivatkin muodoltaan kookkaita, vahvoja – äänen resonanssi kohdillaan. Heidän puheensa kantoi kevyesti suurenkin rukoushuoneen takapenkille asti.

Sähköinen toisto itsestäänselvyys 

Tänään Keuruun kesäkonferenssin, niin kuin minkä tahansa suurjuhlien, koko ohjelmatoimi perustuu sähköiseen äänentoistoon. Tänä vuonna Keuruulla soi akustisesti ainoastaan soittokunnan Sata lasissa – järven rannalla.

Äänentoisto parhaimmillaan, kun sen olemassaoloa ei huomaa.

Sanonta pitää paikkansa. Konferenssin kokoisessa, laajentuvassa tapahtumassa tarkoituksenmukaisen äänentoiston ylläpitäminen ja kehittäminen on kuitenkin jatkuva haaste. Jatkuva siksi, että yhteiskunnassamme äänitasot nousevat kaiken aikaa. Kaikki haluavat tulla kuulluksi!

Juhannuskonferenssissa Ison-Kirjan kenttää reunustaa nyt jo viisi erikokoista ohjelmatelttaa sekä rekkalava. Ohjelmatoimintaa on kaikissa ja parhaimmillaan yhtäaikaisestikin.  Oman lisänsä äänimaailmaan antavat vielä ravitsemusteltat ja Missioteltta – ilman äänentoistoakin.  Äänentoisto kun ei kunnioita telttakangasta vaan kantaa rajattomasti ympäristöönsä. Tilanne johtaa helposti ylilyönteihin, jos ei huomioida äänen tunkeutumista myös naapuritelttoihin. Sen aiheuttamaan häirintään on pyrittävä löytämään apuja, jotta kaikilla olisi riittävästi myös ns. äänitilaa.  Muuten käy helposti niin, että kaikissa ohjelmatilanteissa vain nostetaan äänenvoimaa ja tuloksena on yhä kasvava kakofonian koko alueelle. Se puolestaan luo rauhattoman ja kestämättömän äänimaailman.

Kehittämisen keinoja

Konferenssitoimikunta on tietoisesti seurannut tilanteen kehittymistä.  Tärkeä askel kehittämisen mahdollistamiselle oli Seppo Saranpään tuleminen konferenssin päämiksaajaksi muutama vuosi sitten. Hänen osaamisellaan ja taidoillaan on rakennettu pitkäjänteisesti konferenssin koko alueen äänentoistoa toimivampaan suuntaan. Lisäksi kaikissa ohjelmateltoissa ovat palvelemassa miksaajavastaavat, joiden tehtävänä on ollut hallita äänitasot myös silloin, kun paikalla on vieraileva, musiikkiryhmän oma miksaaja. Miksaajavastaavilla päivittävät käytännön pelisäännöt palaverissaan konferenssin alussa.

Äänivalvojat     

Äänivalvojan nimeäminen konferenssin akuutteihin äänitilanteisiin on rakentanut kokonaisuutta ruohonjuuritasolla. Pasi Joensuun jälkeen kentällä on äänivalvojana palvellut Lassi Hyttinen ja hänen kanssaan nyt lisäksi Jarkko Makkonen. Jokavuotisissa raporteissaan he ovat yhdessä miksaajavastaavien kanssa kirjanneet ehdotuksia konferenssin äänimaailman parantamiseksi. Tämän vuoden merkittävä tekijä oli rekan miksaajaryhmän mukaantulo äänentoistovastaavien tiimiin ja yhteisen tekemisen ideaan. Se oli hyvä askel eteenpäin.

Kuulemisen suunta

Koko ison äänentoistotiimin yhteiset ponnistelut ovat pitkällä tähtäimellä näyttäneet suuntaa, joka on toivottavasti ollut jo huomattavissa .

Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta.  Sana haastaa myös: Jolla on korvat, se kuulkoon! Kuulon säilyminen on yksi äänentoiston näkökulma.

Pirkko Hyttinen, dipl. pianisti
Helluntaiseurakuntien Musiikki ry:n pj

Julkaistu Ristin Voitto -lehdessä kesä 2012