Mikä ilo, kun perhe kokoontuu yhteiseen hetkeen. Viikonloput ovat ihania hetkiä perheen
kanssa. Kukin perheenjäsen tuo omat toiveensa viikonloppuun ja näitä toteutetaan parhaan
mukaan. Teinit toivovat sipsiä ja pizzaa, aikuiset salaattia ja kanaa.
Perheessä parasta on se, että siinä vanhemmat ja lapset, isovanhemmat ja muu suku –
kaikki niin erilaisia, eri-ikäisiä, omine mieltymyksineen, kohtaavat toisensa rikastuttaen
toinen toistensa elämää. Erillisiä yksilöitä mutta kuitenkin niin riippuvaisia toisistaan.

Näin se on seurakunnassakin. Viikko huipentuu sunnuntaina yhteiseen perhejuhlaan,
Jumalanpalvelukseen. Kokoukseen tulee koko perhe taaperoista vanhuksiin. Siksi olisikin
hyvä, että sunnuntai-kokousten musiikki olisi meille kaikille periaatteella; jotain vanhaa, jotain
uutta ja jotain siltä väliltä. Vanhat virret ovat mitä ihanimpia ylistyslauluja, joita soisi myös
nuoren polven ottavan modernimpien ylistyslaulujen rinnalle. HL lauluista mm. Puhalla
Jumalan tuuli, Sinun ristisi juurella Jeesus olen rauhan löytänyt…. Yhdistellään rohkeasti
uutta ja vanhaa!

Pohjimmiltaan kaikki musiikki on ylistystä. Ylistä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa
on Hänen pyhää nimeään!

Kaikentyyliselle musiikille on hyvä antaa tasapuolisesti tilaa. Meillä Keravan
Helluntaiseurakunnassa on sunnuntaisin sulassa sovussa niin räppiä kuin oopperaakin
tavanomaisen musiikin lisäksi.

Kun musiikkiväki pääsee palvelemaan tasavertaisina, synnyttää se siunauksen kierteen,
kannustavan ja toinen toistaan tukevan ilmapiirin. Palveleva seurakunta on palava
seurakunta ja palava seurakunta on kasvava seurakunta.

Keravalla olemme tehneet pitkäjänteistä työtä yhdessä pastoreiden Jori Asikaisen ja Jaakko
Sopasen kanssa siinä, että sunnuntain musiikki yhdistää seurakuntaa eikä hajota sitä. Meillä
musiikkikoordinaattoreilla on suuri vastuu olla yhdistämässä seurakuntaa musiikin avulla.
Meidän tulee olla myös nostamassa ihmisiä palvelemaan ja varustaa uusi sukupolvi
palvelukseen. Tunnista ihmisten kutsu ja voitelu! Kun nuorille perustetaan omia ryhmejä, on
hyvä olla aluksi tukena ja kannustamassa, jos sellaiseen on tarvetta. Musakoordinaattoria ei
ole kutsuttu itse täyttämään kaikkien kokousten musiikki itsellään, vaan varustamaan,
siunaamaan ja nostamaan ihmiset palvelukseen.

Kun aloitin musiikkikoordinaattorina joitakin vuosia sitten, kävin ensiksi läpi seurakuntalaiset
ja etsin sieltä penkeistä musiikkiväen palvelemaan. Kaikille halukkaille etsittiin sopiva paikka
palvella. Perustettiin uusia ryhmiä, yhdisteltiin vanhoja, jotta kaikille tulee tilaa palvella.
Seurakuntakuoroon, jota Irja Kuisma ansiokkaasti vetää, ovat kaikki tervetulleita. Pienempiin
ryhmiin pääsee, kun on musiikillista osaamista riittävästi. Kaikille ryhmille pyritään antamaan
tasapuolisesti palveluvuoroja. Meillä ei ole suosikkeja, vaan kaikki ovat yhtä tärkeitä ja
jokaisella meistä on jotakin annettavaa. Jumala käyttää meistä jokaista.

Meiltä löytyy nuorten ylistysryhmiä, seurakuntakuoro, evankelioivampia lauluryhmiä, – kaikki
sulassa sovussa rakennamme Jumalan valtakuntaa ja seurakuntaa. Sunnuntai-kokousten
lisäksi meillä on FLOW – Ilta Jumalan läsnäolossa, ylistyksen ja palvonnan iltoja, joissa on
rukousta ja pitkä ylistys ja palvonta. Israel – illoissa taas musiikki on iloista hebrealaista
musiikkia. Suunnitteilla on myös mahdollisesti Gospel Cafe – tyyppistä evankelioivamman
musiikin iltaa. Uturn Youth – illoissa taas on nuorten upeaa ylistysmusaa niin enkuksi kuin
suomeksikin.

Käsi kädessä yhdessä teemme työtä.Saamme palvella elävää Jumalaa ja odotamme, että
Jumala ilmestyy tässä maassa, että tulee vielä se herätys, jota on rukoiltu niin kauan. Siinä
kaikenlaisella musiikilla on paikkansa. Ollaan niitä saviastioita, jotka Jumala saa täyttää ja
käyttää, niinkuin Hän haluaa. Ole siunattu!

Tiina Tuulari

Joulunaikaan seurakunnissa järjestettiin joulukonsertteja. Ilahduttavaa oli nähdä ja kuulla, miten monipuolista musiikki oli ja miten paljon musiikin eteen oli nähty vaivaa. Myös valot ja lavastukset oli hoidettu tyylillä. Tämänkaltaisiin konsertteihin on helppo pyytää uskosta osattomia ystäviä, naapureita ja työtovereita.  

Iloitsin oman seurakuntani, Tampereen helluntaiseurakunnan, joulukonsertista. Suuri joukko amatööri- ja ammattimuusikoita oli yhteistoimin suunnitellut ja toteutti upean kokonaisuuden: mahtava kuoro ja orkesteri, pienryhmiä ja sooloesityksiä, instrumentaalia ja a cappellaa. Tässä konsertissa nuoret ja vanhat julistivat yhdessä joulun sanomaa. 

On pantava merkille, että joululaulut koskettavat lähes kaikkia, niitäkin jotka eivät tavallisesti ehdi pysähtymään.  Joululaulujen koetaan harvoin tulevan ”liian lähelle” vaikka useimmiten niissä on vahva kristillinen sanoma. Jouluajan herkistämiin ihmismielen tunnelmiin pitäisi seurakuntien panostaa mielestäni enemmän. Ei niin, että meillä olisi vain kivaa olla yhdessä vaan miten rakentaa sellainen konsertti, joka kutsuu laadun lisäksi myös sanomallaan. Myös yhteistyössä on voimaa, konsertteja voisi järjestää vaikkapa muutama seurakunta tai musiikkiryhmä yhdessäkin. Ja kun hyvä kokonaisuus on saatu aikaan, useampikin konsertti hoituu varmasti helposti. 

Kautta aikojen on musiikilla ollut ja on tärkeä rooli ja tarkoitus. Musiikilla on valtava voima. Yhteinen musiikki on ilahduttanut, herkistänyt, virkistänyt ja yhdistänyt ihmisiä eri aikoina ja eri tilanteissa.  Jopa poliitikot kokevat Elämäni Biisi – yhteyttä ihmisinä unohtaen erimielisyytensä ja näkökantansa kuunnellessaan toistensa valitsemaa musiikkia, kuten näimme tapaninpäivänä ohjelmassa.

Uuden Testamentin puolella meille kerrotaan Paavalista ja Silasta, jotka olivat joutuneet tiukkaan paikkaan.  Kesken lähetysmatkan he joutuivat vankilaan, ja tilanne oli tukala. Paikka oli vankilan perimmäinen selli ja jalkapuut varmistivat paikalla pysymisen. Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelovat heitä. (Apt. 16:25.) Aikamoinen paikka pitää konserttia. 

Ensimmäinen Aikakirja kertoo Asafista, jonka kuningas Daavidin määräsi musiikinjohtajaksi.  Asaf kokosi valtaisan musiikkiryhmän, joka lauloi ja soitti temppelissä Daavidin ohjeiden mukaan. Uskon Asafin valitseman musiikin olleen sekä sen ajan uutta että vanhaa musiikkia, ja kaikki kokivat musiikin omakseen. 

Raamattu antaa hyvälle hengelliselle musiikille raamit. Psalmi 150 kehottaa ylistämään monipuolisesti kaikin soittimin Herraa: Ylistäkää Häntä raikuvin torvin, ylistäkää Häntä harppua ja lyyraa soittaen, ylistäkää Häntä tanssien ja rumpua lyöden, ylistäkää Häntä luuttua ja huilua soittaen! Ylistäkää Häntä symbaalien helinällä. 

Jumala on antanut meille suuren lahjan, musiikin lahjan. Hän haluaa, että käytämme Hänen antamaansa lahjaa hyvin ja monipuolisesti.  On hyvä muista vanhan laulun sanat:  Se kerro niin armahtavasti, että kaikki voi uskoa sen.

Markku Sandberg

Kirjoitus julkaistu RV 1/2022 Näkökulma

Paavali kirjoittaa korinttilaisille: ”Kun kokoonnutte yhteen, jokaisella on jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta.”

Seurakunnat alkavat nyt avautua pitkän pandemian jälkeen.  Uskaltavatko tai haluavatko ihmiset jo kokoontua yhteen?  Miten eri musiikkiryhmät saadaan koottua palvelemaan?  Vai onko niin, että pandemian aikana se treeni-ilta onkin täyttynyt muulla hyvällä harrastuksella?

Miten voisimme musiikissa toteuttaa Paavalin ohjetta?  Ja miten voisimme osaltamme vaikuttaa niin, että musiikki yhdistää ja tuo sitä yhteyttä, mitä ihmiset tänä päivänä tarvitsevat?

Monissa suurissa seurakunnissa musiikki toimii hyvin, on paljon muusikoita ja musiikin ammattilaisia, jotka tuovat osaamista ja monipuolisuutta seurakuntaan.

Tapasin muutamia eri-ikäisiä seurakuntamuusikoita, ja pohdimme yhdessä musiikin monimuotoisuutta ja monipuolisuutta seurakunnassa.  Tästä tulikin varsin mielenkiintoista pohdintaa.

Muusikoilla on jo tarve ja halu päästä taas palvelemaan Jumalaa ja seurakuntaa. Nyt on ollut aikaa ajatuksille.

Monien mielestä nyt pitäisi seurakunnissa jo jättää taakse eipäs juupas-  keskustelu eri musiikkityylien paremmuudesta . Tärkeätä olisi, että osattaisiin kohdentaa musiikki palvelemaan tilaisuuksien luonnetta ja kohdeyleisöä.

Todettiin, että musiikki avaa sydämet, mutta se voi myös tehokkaasti sulkea mielemme ottamasta vastaan Jumalan hyvyyttä.

Takavuosina juhannuskonferensseissa oli erillinen ylitysteltta, joka oli niin suosittu että sinne jonotettiin. Moni koki, että oli koko juhlan parasta antia kun sai ylistää Jumalaa Pyhän Hengen läsnäolossa. Sitten ylistysteltta sellaisenaan lopetettiin ja ylistysbiisit tuotiin isoon telttaan. Moni koki, että tämä ei toiminut. Ylistyslaulu yhteislauluna ei vaan toimi, näin kommentoitiin.

Moni virsi tai muu hengellinen laulu on sisällöltään ylistyslaulu. Monissa seurakunnissa on otettu kokouksiin mukaan uusia ylityslauluja pelkästään siksi, että ne ovat kivoja tai siksi että nuorillakin olisi jotain laulettavaa.  Tuloksena on voinut olla huonoa ylistystä ja kelvottomia yhteislauluja.  Myös näitä kokemuksia tuli ilmi. Toisinkin voi toki käydä.

Esiin nousi myös näkemys, että musiikilliset kiistat ovat oireilua syvemmistä ongelmista seurakunnassa.  Pintapuolisiin asioihin on kyllä helppo tarttua, kun pitäisi pureutua juurisyihin.

Eräs muusikko kertoi, että hän uskoo Jumalan antavan taas jonkun suuren musiikillisen ilmiön kuten Jippii tai Joy olivat aikoinaan ja että Jumala luo aikataulunsa mukaan uutta ajallaan.

Musiikki on sekä taitoa että yhteistä tunteiden tulkintaa. Hengellinen musiikki on parhaimmillaan yhteistä rukousta, ylistystä ja palvontaa, joka koskettaa. Kuten hiljattain Tampere-talon täydelle yleisölle esitetty  Verdin Requiem alkoi ja päättyi rukoukseen. Messun libretto on paljolti rukousta.   Satapäinen kuoro ja solistit yhdessä ylistivät Jumalaa: ”Muista, kallis Jeesus, että olen sinun elämäsi syy. Sinä etsit minua väsyneenä, lunastit minut ristillä…”

Markku Sandberg

Kirjoittaja on dir.mus. ja HSMry:n puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Ristin Voitto-lehdessä 43/2021 Näkökulma-artikkelina