Julkaistu Ristin Voitto lehdessä 4.2.2009
Kirjoittaja: Timo Munther

Miksi aikoinaan tehtiin Hengellinen laulukirja, kun sitä ei enää juurikaan käytetä?
Nyt lauletaan melkein aina vain ylistyslauluja, joissa usein tulee seistä. Jollet seiso, tunnet olevasi kapinoitsija. Miksi kokouksissamme yleensäkin hoetaan pitkään vain samoja sanoja kuin jossain idän uskonnon mantrassa?
Minusta ei ollut järkevää, että nuo kauniit helluntai- ja herätyslaulut uusittiin sanoitukseltaan. Niissä oli niin kauniit ja runolliset sanat, jotka oli saatu Pyhässä Hengessä Herralta. Ei seurakuntamme vanha väki enää opi uusia lauluja. Vanhoja sanoja kun ei voi enää käyttää, he eivät voi sitten laulaa ollenkaan. Mikä vahinko!
Miksi tehtiin uusi laulukirja, jota ei nyt sitten kuitenkaan käytetä, koska on nuo ylistyslaulut?
Me helluntailaiset arvostelemme luterilaista kansankirkkoa siitä, että se rakentaa suuria kirkkosaleja, jotka ammottavat tyhjillään. Itse voimme arvostella itseämme siitä, että uudistimme laulukirjan, jota ei kuitenkaan käytetä.

Julkaistu Ristin Voitto lehdessä 21.1.2009

Kirjoittaja: Jari O. Hiltunen

Historian lehti kääntyi Tampereen Talvipäivillä lauantain asiakeskustelussa, kun kokouksessa päätettiin, että Talvipäivillä voidaan jatkossa hyväksyä koko herätysliikettä koskevia lausuntoja esimerkiksi valtion tai median suuntaan.
Aiemmin lausuntoja ovat antaneet helluntaiherätyksen muut toimijat tai helluntaiseurakuntien vaikuttajat yksityishenkilöinä.
Nyt annettu Talvipäivien hyväksymä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva julkilausuma lähetettiin STT:lle ja muille viestimille, ja se julkaistiin tuoreeltaan muun muassa sunnuntain Helsingin Sanomissa
Talvipäivillä kuultiin, että Paras on edessä –hankkeeseen osallistui viime vuonna 128 seurakuntaa eli noin puolet kaikista suomenkielisistä helluntaiseurakunnista. Hankkeen kulujen peittämiseksi on keräystä jatkettava vielä tänäkin vuonna.

Teostoasiat kuntoon
Matti Pesonen Helluntaiseurakuntien musiikki ry:stä kertoi seurakuntamusiikkia koskevista tekijänoikeusasioista. Normaali jumalanpalvelusmusiikki on vapaasti esitettävissä ilman teostomaksuja. Sen sijaan seurakunnissa järjestettävät konsertit ja muut musiikkitilaisuudet tulee ilmoittaa Teostoon.
Pesosen mukaan nuottien ja laulunsanojen kopioiminen kuorokäyttöön on sikäli rajattua, että kuorolaisilla pitää olla käytössään myös alkuperäiset sanat ja nuotit, ei pelkästään valokopioita.
Helluntaiseurakuntien yhteisten yhteisöjen HYRY:n puheenjohtajana toimivan yhteisön toimiaikaa pidennettiin yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen.
Seuraavat helluntaiherätyksen Talvipäivät järjestetään Helsingissä 2010. Tampereella päätettiin myös lähivuosien Talvipäivistä, jotka pidetään Kuopiossa 2011, Seinäjoella 2012 ja Lahdessa 2013.

Kesän 2011 helluntaikonferenssin äänentoisto on vielä jonkin verran mielessä ja oikeastaan siitä syystä, että siinä otettiin iso askel oikeaan suuntaan. Tapahtuma-alueen ääniympäristö oli miellyttävämpi kokemus aikaisempiin vuosiin verrattuna.
Eri tapahtumateltoista kuului ääniä sieltä täältä, mutta yllättäviä äänipiikkejä tai koko aluetta häiritseviä melusaasteita ei ilmaantunut; tietenkään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Erityiset kiitokset ovat paikallaan konferenssimiksaajien hyvälle asenteelle ja tahtotilalle luoda miellyttävä äänentoisto konferenssiyleisöä varten, vaikkakin tapahtuman aikana tiukka aikataulu ja tilaisuudesta toiseen vaihtuvat musiikkiryhmät tekevät aina kokonaisuuden hallinnasta erittäin haastavan, välillä jopa lähes mahdottoman. Haluamme jatkossakin tukea tapahtuman miksaajia tämän työn onnistumisessa mahdollisimman hyvin.

Tänä vuonna konferenssitapahtuman desibelirajaan tehtiin muutos ja sitä pudotettiin 94 desibelistä 91 desibeliin (A-painotuksella). Vaikutukset tälle toimenpiteelle olivat havaittavissa miellyttävämpänä ääniympäristönä tapahtuma-alueella. Mielestäni musiikin dynamiikasta ei tässä yhteydessä jouduttu tinkimään. Desibelimittareilla tehtävillä äänenpainemittauksilla varmistetaan turvallinen ääniympäristö tapahtumayleisölle. Tilaisuuden tai tapahtuman järjestäjällä on jo pelkästään Suomen lain nojalla vastuu asian huolehtimisesta annetuissa rajoissa. Desibelimittaukset ja ääniympäristön valvonta kuuluvat myös konferenssitapahtuman rutiineihin. Äänenpainemittaukset mielletään yleensä kontrollointi- tai kyyläysmenetelmiksi, mutta ne ovat myös yksi määrite miellyttävälle esitykselle tai musiikkikokemukselle, vaikkakin oleellisimman osan siitä muodostaa aina esityksen varsinainen sisältö ja sointi. Musiikkiesityksen sointi – tai tuttavallisemmin soundi – joutuu usein esityksen arvioinnin kohteeksi ja siinä yhteydessä korostuu myös äänentoistotekniikan toimivuus. Mitä luonnollisempi soundi, sitä onnistuneempi toteutus – motto tuntuu toimivan kerrasta toiseen.

Tavoitteenamme on jatkossa kehittää konferenssitapahtuman ääniympäristöä niin äänenpainekontrollin kuin soinnillisten tavoitteidenkin osalta. Mikä tärkeintä, parhaimmillaan nämä seikat parantavat varsinaisen esityksen onnistumista ja edistävät esityksen välittämää sanomaa.

Jarkko Makkonen

Ajatus jumalanpalvelusmusiikista makuasiana on vahvasti juurtunut herätysliikkeeseemme, kuten aiheesta käytävä keskustelu osoittaa. Samalla kun keskustelussa pyritään otamaan huomioon erilaisia makumieltymyksiä, siitä puuttuu lähes kokonaan ajatus seurakunnan yhteisestä jumalanpalvelusmusiikista. Tässä kirjoituksessa esitän rakentavasti ja hiukan kärjistäen vaihtoehtoisen ajattelutavan jumalanpalvelusmusiikkiin liittyen.

Erilaisten musiikkimakujen kyseleminen johtaa siihen, että jumalanpalveluksessa pyritään antamaan konsensushakuisesti ”jokaiselle jotakin”, tai sitten järjestetään omia tilaisuuksia erilaisen musiikkimaun omaaville eri kohderyhmille. Tästä seuraa markkinataloudesta tuttu ilmiö: kuluttajat äänestävät jaloillaan, jollei seurakunnan tarjonta vastaa heidän omia mieltymyksiään. Seurakunta saa mitä tilaa ja mihin kuulijat opetetaan. Lopputuloksena uskonyhteisö pirstaloituu, koska uskovien makumieltymyket eroavat toisistaan.

Vaihtoehtona esitän, että jokainen nauttisi omasta mielimusiikista kotonaan. Allekirjoittanut ei voisi kuvitellakaan omaa mielimusiikkiaan soitettavan seurakunnassa. Souad Massin elektroakustinen folk-pop on viihdemusiikkia, eikä sovi jumalanpalvelukseen, vaikka mielestäni hyvää musiikkia onkin.

Jumalanpalveluksen yhteydessä tulisi sitä vastoin oivaltaa, että siellä soitettavan musiikin ei tarvitse olla kenenkään mielimusiikkia. Koska se voi olla paljon enemmän! Musiikilla ja laululla on kristillisessä hartauselämässä oma pyhä ja syvempi tehtävänsä. Myös nuoret voivat tämän oppia, mikäli seurakuntayhteisö ja hengelliset johtajat heitä siihen ohjaavat.

Jumalanpalveluksessa tulisi olla oma tapa laulaa ja soittaa.  Lisäksi jumalanpalvelusmusiikin tulisi olla tyyliltään sellaista, joka ei ole populaaria – eli sitä musiikkia, mikä soi joka paikassa – eikä myöskään liian taiteellista ja hienostelevaa. Seurakunta olisi tällöin musiikillisesti itsenäinen vyöhyke, joka kulkee vastavirtaan nykyaikaisten ihmiskeskeisten suuntausten kanssa ja jonka jumalanpalvelusmusiikki tuo siunauksen niin nuorille kuin vanhemmillekin.

Mielestäni Tuomasmessussa on onnistuttu tässä hyvin, joten se toimii ihanteellisena esimerkkinä. Tuomasmessun musiikki ei tavoittele mitään ”maailmallista” musiikillista linjaa. Siinä yhdistää niin vanhempia kuin uudempia hengellisiä lauluja, virsiä ja kuoroja. Lisäksi vaihtoehtona esiintymiselle on lähes poikkeuksetta kuoron ja seurakunnan yhteislaulua ja soitinmusiikkia.

Musiikki-instrumenttien suhteen kaikkiruokainen messumusiikki on omalla tavallaan rikasta ja monipuolista. Niin nuoret kuin vanhemmat näyttävät löytäneen omakseen tämän laulun ja musiikin, joka on kaikille yhteistä ikäkaudesta riippumatta. Helluntailaisillakin on tästä opittavaa.

Tuomasmessun musiikki on hiljentymiseen ja rukoukseen sopivaa, sekä innostavaa ja rohkaisevaa. Samalla se tukee jumalanpalveluksen eri vaiheita ja niille asetettuja tavoitteita. Se on myös riittävän nykyaikaista ollakseen tätä päivää, ja riittävän erilaista ollakseen ”pyhää”.

Kun tällainen jumalanpalvelusmusiikki opitaan, kaikki voivat siihen sydämestään osallistua, musiikkimauistaan riippumatta. Seurakunta on silloin askeleen edellä tätä maailmaa.

Vesa Kallinen
vekallinen@gmail.com

Julkaistu Ristin Voitto -lehti nro 33/2011 -MIELIPIDE – Kallinen-

Parikymmentä vuotta sitten kristitty kollega esitti kysymyksen, miksi ammattimuusikkoja on seurakunnissa niin vähän. Tilanne ei liene suuresti muuttunut. Henkilökohtaisen uskon omaavia musiikin ammattilaisia tapaa kuitenkin musiikkipiireissä enenevässä määrin.
Jostain syystä he edelleen harvoin löytävät tiensä seurakuntaan tai ovat kerran löytäneet, mutta väistyneet sitten sivuun.
Kysymys on hämmentävä siksi, että musiikki on kuitenkin kautta raamatunhistorian kuulunut jumalanpalveluselämän kantavaan rakenteeseen. Näin ollen ammattimuusikoiden harvalukuisuus on outoa. Tehtävän mukaan heidän soisi olevan toimessa runsaslukuisena, suurena voimavarana ja mahdollisuutena.
Asian tarkastelu herättää enemmänkin kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

Haasteena erilaisuus
Erilaisuuden kirjo ihmisten kesken on laaja seurakunnassakin. Hyväksymisen toleranssi vaihtelee arjessa hyvinkin paljon.
Elämme ajassa, jossa seurakuntienkin toimintamalleissa korostetaan muiden hyveiden ohella erilaisuuden hyväksymistä. Käytännössä se voi kuitenkin tarkoittaa, että erilaisuus hyväksytään, mikäli se ei mitenkään näy, kuulu tai häiritse.
Miten asia on musiikissa ammattitaitonsa hankkineen seurakuntalaiseen suhtautumisessa? Seurakunnassa löytyy paljon eri ammatti-ihmisiä, joiden puoleen luontevasti käännytään, kun tarve vaatii. Musiikissa sen sijaan monilla meistä on jo näkemystä ja tietämystä oman kokemuksen perusteella. Miten tähän asettuu sitten se voimavara, jonka musiikin ammattilainen toisi seurakuntaan?
Tarvitaanko ammattimuusikon näkemystä erilaisissa musiikin suuntaviivojen ja kuulemisen äärellä oltaessa? Vai onko se riesa? Asia on ilmaistu joskus niinkin, että jos ammattimuusikot olisivat poissa kuvioista, seurakunnan musiikki toimisi hyvin!

Tulkintoja musiikissa
Toisinaan ammattimuusikko kohtaa seurakunnassa hämmentäviä tulkintoja ja kategoriointia musiikin tiimoilta. Asiayhteydet ovat ammattilaisen näkökulmasta usein keinotekoisia, yksipuolisen tietämisen ja ymmärtämisen tulosta. Ammattilaisen kuuleminen voisi tuoda tilanteisiin uutta näkökulmaa, mikä voisi ehkäistä tarpeettomia ristiriitoja ja toisaalta musiikin kaventumista.
Kristityllä musiikin ammattilaisella on myös kutsumuksensa. Onko seurakunnassa paikkaa kutsumukselle, aidolle ilmaisulle, joka ei ehkä kuulu seurakunnassa tuttuihin musiikin kategorioihin? Onko toisaalla taas vaarana nostaa musiikintekijä sanomansa yläpuolelle, missä hän joutuukin saappaisiin, joiden painoa ei jaksa kantaa?
Ammattimuusikko ei ole kaikenosaava, kaikentietävä automaatti. Pikemminkin hän on oppinut tietämään tietämisensä rajat musiikin äärettömyyteen syventyessään. Lähestymistapa on parhaimmillaan uteliaisuutta ja ihmettelyä Jumalan luomistyön äärellä. Kuulemiseen ja kuuntelemiseen herkistyminen on aukaissut kykyä ymmärtää äänimaailmoja ja musiikin viestintää näkökulmista, jotka eivät välttämättä heti aukene jokaiselle. On löytynyt myös niitä lainalaisuuksia, jotka kaiken Luoja on suuressa luomisen viisaudessaan asettanut musiikkiin. Ammattimuusikko etsii kätkössä olevaa laatua ja haluaa hioa sitä esiin, jotta musiikki löytäisi syvyyttä ja kauneutta siihen viestiin, jota se kantaa eteenpäin. Sen työn tekeminen on hänelle ilo ja siunaus.

Soveltamista
Osaamisensa soveltaminen seurakunnan musiikkielämään ei ole musiikin ammattilaiselle mikään helppo, yksiselitteinen asia. Rakentavaan yhteiseloon pääsemiseen voi kertyä matkaa. Meidän toivomme sen perimmäisenä rakentajana on Jumalan Pyhä Henki.
Seurakunta on Kristuksen ruumis, joka tarvitsee toimiakseen jokaisen jäsenensä, niin kuin jo korinttilaisille osoitettiin. Jumalan seurakunnassa on tilaa kaikille.

Pirkko Hyttinen
Helluntaiseurakuntien musiikki ry:n puh.joht.
Julkaistu RistinVoitto lehdessä toukokuu 2011